Aíkainen aamu Tampereella. Auto pakattu ja kaikki on valmiina uuteen starttiin. Transportterin nokka käännettiin jälleen kohti Helsinkiä ja Tallinkin satamaa. Satamassa treffattiin minun vanhemmat, joista saimme matkaseuraa tällä kertaa. Mukana reissussa koirista ovat Ciia, Dodo ja Emil. Julle ja Mimmi ovat Mian hyvässä hoidossa ja Awa vahtii kotia yhdessä Katjan ja Toivon kanssa! Kiitos Mia ja Katja hoitoavusta!
Satamassa aika matelee, tuntuu, että autojen lastaaminen laivaan vie ikuisuuden. Niinhän se taisi viedäkin, koska laiva oli noin 10 minuuttia myöhässä saapuessaan Tallinnan satamaan. Menimme jo rutiiniksi muodostuneella meiningillä odottelemaan autokannelle pääsyä noin 15 minuuttia ennen laivan arvioitua rantautumisaikaa. Siellä oli tällä kertaa pari muutakin ihmistä odottelemassa pääsyä autokannelle. Jostain syystä autokannen ovet eivät vaan auenneet, vaikka kello oli jo paljon. Henkilökuntaan kuuluva kaveri kävi avaamassa autokannen ovet. Kun joku viisas ei sitten tiennytkään kummasta ovesta menisi autokannelle, ovet menivät meidän nenän edestä juuri kiinni, eivätkä suostuneet aukeamaan. Onneksi autokannen puolellakin oli hieman hukassa olevia henkilöitä jotka pyrkivät takaisin laivaan ja avasivat oven autokannen puolelta. Näinpä pääsimme sitten onnellisesti autolle... ja se laivan purkaminen kesti taas toisen ikuisuuden. Onneksi ei ollut mihinkään kiire.
Kun ajoimme laivasta ulos, ihan ensimmäistä kertaa meidän reissujen aikana tulli pysäytti meidät Tallinnan satamassa ja halusivat nähdä koirien passit. Tullihenkilöt juttelivat koirille ja heidän mielestä oli kovin hauskaa kun Ciia haukahteli heille takaisin.
Noniin, sitten pääsimme harjoittelemaan sitä peräkanaa ajoa Tallinnassa. Ensin kävimme Super Alkosta ostamassa matkapahoinvointilääkettä ;) ja sitten suuntasimme hotellille. Ihan ongelmitta emme päässeet perille, mutta onneksi pienet eksymiset kuuluvat asiaan. Veimme koirat hotellille ja itse lähdimme vanhasta kaupungista etsimään ruokapaikkaa. Ruokailun jälkeen vaatteiden vaihto ja taas liikenteeseen. Ajatuksena oli käydä kaupassa ja suunnistaa näyttelypaikalle. Matka kauppakeskuksellekin oli haasteita täynnä. Olimme liikenteessä kunnon Tallinnan perjantairuuhkassa ja minun vanhempien luotsaama auto ajautui hetkellisesti väärälle kaistalle ja he joutuivat kääntymään oikealta tieltä pois. Missään ei oikein ollut paikkaa, johon olisi heitä voinut jäädä odottelemaan, ja kummankaan puhelin ei vastaa (viron kielellä nainen vain ilmoittaa, että ei saada yhteyttä). Onneksi pian huomasimme, että Focus ajelee siellä muutaman auton päässä meistä. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme kauppaan ja löysimme myös näyttelypaikalle.
Kyseessä oli siis Viron irlanninsusikoirien erikoisnäyttely. Keli oli melko epävakaa. Viron erikoisnäyttelyssä on tapana, että siellä pukeutuminen teeman mukaan on suotavaa. Meilläkin oli Samin kanssa hääpukumme mukana (keskiaikaistyyliset siis), mutta emme niitä raaskineet laittaa päälle, koska vettä satoi aika ajoin. Meidän koirien tulokset:
Ciia, junioriluokassa: ERI2, paras liikkuja
Dodo, nuorten luokassa: ERI1, paras pää
Emil, avoimessa luokassa: ERI4
Nyt sitten väsyneenä ja suihkun raikkaana toivottavasti hyvien yöunien kautta kohti huomista ja uusia koitoksia ryhmänäyttelyn muodossa.
Satamassa aika matelee, tuntuu, että autojen lastaaminen laivaan vie ikuisuuden. Niinhän se taisi viedäkin, koska laiva oli noin 10 minuuttia myöhässä saapuessaan Tallinnan satamaan. Menimme jo rutiiniksi muodostuneella meiningillä odottelemaan autokannelle pääsyä noin 15 minuuttia ennen laivan arvioitua rantautumisaikaa. Siellä oli tällä kertaa pari muutakin ihmistä odottelemassa pääsyä autokannelle. Jostain syystä autokannen ovet eivät vaan auenneet, vaikka kello oli jo paljon. Henkilökuntaan kuuluva kaveri kävi avaamassa autokannen ovet. Kun joku viisas ei sitten tiennytkään kummasta ovesta menisi autokannelle, ovet menivät meidän nenän edestä juuri kiinni, eivätkä suostuneet aukeamaan. Onneksi autokannen puolellakin oli hieman hukassa olevia henkilöitä jotka pyrkivät takaisin laivaan ja avasivat oven autokannen puolelta. Näinpä pääsimme sitten onnellisesti autolle... ja se laivan purkaminen kesti taas toisen ikuisuuden. Onneksi ei ollut mihinkään kiire.
Kun ajoimme laivasta ulos, ihan ensimmäistä kertaa meidän reissujen aikana tulli pysäytti meidät Tallinnan satamassa ja halusivat nähdä koirien passit. Tullihenkilöt juttelivat koirille ja heidän mielestä oli kovin hauskaa kun Ciia haukahteli heille takaisin.
Noniin, sitten pääsimme harjoittelemaan sitä peräkanaa ajoa Tallinnassa. Ensin kävimme Super Alkosta ostamassa matkapahoinvointilääkettä ;) ja sitten suuntasimme hotellille. Ihan ongelmitta emme päässeet perille, mutta onneksi pienet eksymiset kuuluvat asiaan. Veimme koirat hotellille ja itse lähdimme vanhasta kaupungista etsimään ruokapaikkaa. Ruokailun jälkeen vaatteiden vaihto ja taas liikenteeseen. Ajatuksena oli käydä kaupassa ja suunnistaa näyttelypaikalle. Matka kauppakeskuksellekin oli haasteita täynnä. Olimme liikenteessä kunnon Tallinnan perjantairuuhkassa ja minun vanhempien luotsaama auto ajautui hetkellisesti väärälle kaistalle ja he joutuivat kääntymään oikealta tieltä pois. Missään ei oikein ollut paikkaa, johon olisi heitä voinut jäädä odottelemaan, ja kummankaan puhelin ei vastaa (viron kielellä nainen vain ilmoittaa, että ei saada yhteyttä). Onneksi pian huomasimme, että Focus ajelee siellä muutaman auton päässä meistä. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme kauppaan ja löysimme myös näyttelypaikalle.
Kyseessä oli siis Viron irlanninsusikoirien erikoisnäyttely. Keli oli melko epävakaa. Viron erikoisnäyttelyssä on tapana, että siellä pukeutuminen teeman mukaan on suotavaa. Meilläkin oli Samin kanssa hääpukumme mukana (keskiaikaistyyliset siis), mutta emme niitä raaskineet laittaa päälle, koska vettä satoi aika ajoin. Meidän koirien tulokset:
Ciia, junioriluokassa: ERI2, paras liikkuja
Dodo, nuorten luokassa: ERI1, paras pää
Emil, avoimessa luokassa: ERI4
Nyt sitten väsyneenä ja suihkun raikkaana toivottavasti hyvien yöunien kautta kohti huomista ja uusia koitoksia ryhmänäyttelyn muodossa.
Hei!
VastaaPoistaLuin edellisen reissun kuulumiset näin jälkikäteen kertarysäyksellä. Ihanaa, että olet jaksanut kirjoittaa matkastanne! Nyt jään odottelemaan tämän reissun kuulumisia ja blogi on tallennettu kirjanmerkkeihin :)
-Petra-