Yritetäänpä nyt kiriä kiinni kolme päivää, jotka on jäänyt tiiviin aikataulun vuoksi kirjoittamatta. Perjantaina heräsimme helteiseen aamuun. Olimme tilanneet aamupalan jo kello kuusi, jotta ehdimme Euroopan maastomestaruus kilpailuiden kisapellolle katsomaan irlanninsusikoirien juoksusuorituksen. Ennakkotiedon mukaan irlikset juoksevat aamulla ensimmäisten rotujen joukossa. Tämä reissuhan järjestettiin oikeastaan vain siksi, että Awan oli tarkoitus juosta EMM kilpailussa. Kuitenkin Awan viimeaikaisen sairastelun vuoksi, tyttö ei kuitenkaan ollut vielä siinä kunnossa, että olisi voinut osallistua kilpailuun tai edes matkustaa. Siitäpä syystä olimme paikalla vain katsojina. Ja tulipa sieltä radan varresta otettua videon pätkää ja kuvia irlisten suorituksista. Pakko kyllä sanoa, että odotin Euroopan maastomestaruus kilpailuissa irlanninsusikoirien tason olevan kovempi. Tietysti kuumuus vaati varmasti veronsa.
Päivä oli kuuuuuuma! Meillä oli autojen päälle viritelty jos jonkin näköistä rättiä ja telttakin oli pystytetty antamaan varjoa koirille. Ja yllätykseksi irlanninsusikoirien juoksuvuoro olikin siirretty alkuerien viimeiseksi. Alkuerien jälkeen pidettiin 2,5 tunnin taukoa. Tarkoitus oli pitää joukkueen johtajien kokous klo 16 ja miettiä voiko kilpailua jatkaa kun varjossakin lämpötila kipusi yli 30 asteen. Joukkueenjohtajien kokouksessa päätettiin, että kilpailua ei jatketa kuumuuden vuoksi. Palkintojenjakoseremoniat on klo 19 ja palkinnot jaetaan alkueräjuoksujen perusteella. Kävimme toivottamassa onnea koko Suomen joukkueelle ja keräsimme leirimme kokoon. Kukapa siellä tuskaisessa kuumuudessa haluaisi yhtään enempää aikaa viettääkään kuin mitä on pakko. Juoksupellolla kulutimme kuitenkin koko päivän ja tuliaiseksi saimme ostettua Dodolle juoksukopan, Emilille sopivan kokoiset juoksumanttelit, ja yhden suomen edustusmanttelin, valurautaisen irlanninsusikoira tervetuloa kyltin. Kyltin myyjältä kuulimme, että he ovat tulossa ensi viikonloppuna Suomeen Aptus showhun. Äidistä tuli kertaheitolla vinttikoiraihminen, kun hatun puutteessa osti vinttikoiralippalakin ja likaisen paidan tilalle tapahtumaa mainostavan t-paidan ;) Kotiin viemisiksi saimme mukaamme ihan ilmaiseksi myös komeat rusketusrajat ja ahkerasta rasvauksesta ja Kroatian auringon alla saadusta pohjarusketuksesta huolimatta onnistuin käräyttämään hartiani auringossa.
Kisapellolta veimme koirat vilvoittelemaan hotellihuoneeseen ja itse menimme läheiseen Tescon supermarkettiin tuliaisostoksille. Tuliaisia kyllä löysimmekin mukaan. Itselle ostimme niinkin arkisen tuliaisen kun vessanpöntön kannen. Se on ollut rikki ties kuinka kauan ja olimme ajatelleet ostaa uuden vasta kun remontoimme vessan. Nyt ei kuitenkaan tilaisuutta voinut jättää käyttämättä hyväkseen kun hinta oli yksi neljäsosa Suomen hinnoista. Ostimme myös grillimakkaraa, koska kukaan ei ollut kovin innokas enää lähtemään ravintolaan syömään. Olimme varmistaneet hotellin respan mieheltä, että voimme grillata takapihalla olevilla grilleillä.
Palasimme hotellille ja respan vuoro olikin jo vaihtunut ja respassa oleva mies ei puhunutkaan englantia ja saksaakin kuulemma vaan ihan vähän. Hiphei! Eihän siinä taas auttanut muu kuin piirtää paperille. Ja saimmehan me grilliin ritilän ja selvisi sekin, että puita löytyy grillin läheltä, kunhan katselee vain ympärilleen :) Saimme makkarat grillattua ja viereiselle grillille tuli porukka tyttöjä ja yksi mies. Kysyin heiltä englanniksi haluaako he ehkä tulla meidän grillille, kun siinä on jo tuli valmiina, mutta he tarvitsivat jotain pannua omille grillattavilleen. He kyselivät mistä päin olemme tulleen ja taivastelivat, kuinka Suomesta on pitkä matka. Tämä porukka itse oli Unkarilaisia koululaisia, koulun retkellä.
Seuraava päivä oli sitten näyttelypäivä. Meillä ei ollut harmaita aavistusta siitä, mihin aikaan meidän kehämme oli tarkoitus alkaa Niitrassa Slovakian puolella. Hotellilta oli ajoaikaa Nitraan noin 1,5 tuntia. Lähdimme siis hyvissä ajoin ajamaan kohti Nitraa. Samin puhelimen navigaattori vaikutti pyörittävän meitä ympyrää Slovakian puolella ja Focus sai Tomtomin johdolla ottaa opastajan paikan. Pääsimme perille ja hain ennen kehien alkua numerolaput kehästä, niin kuin minua oli ohjeistettu. Kehän kulku oli taas jotain uutta ja ihmeellistä. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Emil voitti urokset, sai SERTIn CACIBin ja jonkun Grand Prix Slovakian voittaja 2012 tittelin. Ciia oli rotunsa paras, sai myös SERTIn CACIBin ja saman voittajatittelin. Dodo oli Ciian jälkeen luokkansa toinen erinomaisella, sai vara-sertin ja vara-cacibin :) Voitto tuli siis kotiin! Koiria oli paikalla 14 kappaletta ja tuomarina oli Per Iversen, Norjasta. Kun pääsimme takaisin hotellille, päivä alkoi olla kutakuinkin pulkassa!
Toinen päivä Nitran näyttelyä ja oli aika sanoa Unkarille hyvästit. Tällä kertaa pääsimme sujuvasti näyttelypaikalle, hain numerolaput ja tällä kertaa luettelonkin ihan oikeasta paikasta. Kysyin samalla infotiskiltä mistä löytäisin eläinlääkärin, koska tarvitsin madotusleimat koirien passeihin. Infotiskin täti sanoi, että eläinlääkärit ovat portilla tarkistamassa koirien rokotuksia. (tosiaankin, sisään ajaessa eläinlääkärit pysäyttivät autot ja katsoivat koirien passit siinä) Täti neuvoi, että kannattaa käydä nyt eläinlääkärillä, koska nyt heidät löytää varmimmin. Niinpä lähdimme sitten koirien kanssa portille etsimään eläinlääkäriä. Vanhempi lääkärimies ei puhunut englantia, vaan tarjosi saksaa. Mies katsoi vain passeja ja sanoi, että kaikki on kunnossa. Saksan kieli ei kuitenkaan oikein tällaisessa tilanteessa taitu. Nuorempi lääkärimies osasi englantia ja kertoi vanhemmalle mitä me halusimme. Lopulta siis englantia puhuva lääkäri ymmärsi, että tarvitsemme eläinlääkärin leimat. Nuorempi mies käski meitä seuraamaan vanhempaa miestä, jolla on kuulemma leimasin mukana, mutta se ei ole portilla vaan toimistossa. Kävelimme sitten vanhemman miehen perässä toiselle portille, jossa oli taas yksi eläinlääkäri mies, jolle asiaa selvitettiin. Tämä sanoi, että menkää hakemaan leima jostain hallista. Siinä kohtaa otimme suomen kielen apuun ja ilmoitimme, että emme ymmärrä ja tarvitsemme leiman. Mies hoksasi asian ja lähti saattamaan meitä jonnekin, mistä ei selvästi itsekään ollut aivan varma minne. Päädyimme VIP / tuomari halliin, jossa tuomarit olivat vielä pitämässä aamukokoustaan. Mies käski meidän odottaa siinä sen aikaa, että hän hakee leimasimen. Odottelimme siinä sitten siihen saakka, että tämä portilla ollut vanhempi lääkäri mies tuli lääkärin laukkunsa kanssa paikalle. Mies laittoi leimat passeihin ja sitten tarvitsisi laittaa vielä allekirjoitukset, mutta ei ole kynää!! Hän lähtee hakemaan, löytää kynän, mutta se ei toimi. Tilanne alkaa olla jo hieman huvittava. Onneksi meillä oli repussa kynä ja saimme allekirjoitukset passeihin. Loput jäikin meille sitten itse täytettäväksi. Loppu hyvin ja kaikki hyvin taas kerran :)
Näyttely itsessään ei ollut enää niin kovin ihmeellistä, olimmehan me eilen jo harjoitelleet. Emil voitti urokset myös tänään, saaden SERTIn ja CACIBin. Dodo oli tänään erinomaisella luokkansa toinen ja sai vara-SERTIn, Ciia oli erinomaisella luokkansa kolmas. Tytöt hävisivät rotunsa parhaalle koiralle, joka oli kyllä kaunis narttu. Paikalliset pitivät kyllä valtavaa meteliä ja antoivat valtaisat suosionosoitukset kun tämä meidän tyttöjen eteen sijoittunut koira voitti :)
Nitrasta matka jatkui kohti seuraavaa majapaikkaa Slovakian puolella. Matkalla pysähdyimme tankkaamaan Focuksen ja syömään. Ravintola oli mukava pikkuinen Penzio, jossa oli sikoja, kilipukkeja hanhia jne. pihapiirissä. Ruoka oli edullista ja tarjoilijoilla oli päällään jonkin kansallispukua muistuttava asu. Tarjoilija poika pyyteli kovasti anteeksi huonoa englanninkielen taitoaan. Hyvin kuitenkin tulimme englannilla toimeen. Jälkiruokajäätelöiden kanssa halusimme äidin kanssa kahvia. Ongelma on vain se, että täällä päin kahvia on espresso, joka taas on meille hieman tuhtia tavaraa. Kyselin pojalta, millaista kahvia heillä on. Kerroin, että haluamme mustan kahvin, mutta emme niin kovin vahvaa. Poika keksi, että laitetaan siihen lisää vettä! No näinhän me sitten saatiin kahvit, jonka myös äiti pystyi juomaan :) Kun menin maksamaan ruokamme sisälle, poika pyysi vielä kerran anteeksi huonoa kielitaitoaan ja sanoi, että hänen pitäisi harjoitella enemmän. kerroin, että me olemme tulleet Suomesta ja pärjänneet englannilla hyvin koko matkan ajan.
Hotellillemme pääsimme tällä kertaa hyvissä ajoin. Kirjauduimme sisään ja me lähdimme Samin ja koirien kanssa läheiselle linnalle kävelylle. Linna olikin varsinainen ihmisrysä. Siellä oli pieniä myyntikojuja valtavasti ja ihmisiä käveli joka puolella. Meidän koirat taisivat olla melkoinen nähtävyys siellä, vaikka vieressä oli ihan oikea eläintarha. Ihmiset ottivat koirista lukuisia kuvia ja monet halusivat tulla koiria silittelemään. Olisi varmaankin tarvinnut ottaa jonkinlainen maksu tästäkin nähtävyydestä ;)
Päivä oli kuuuuuuma! Meillä oli autojen päälle viritelty jos jonkin näköistä rättiä ja telttakin oli pystytetty antamaan varjoa koirille. Ja yllätykseksi irlanninsusikoirien juoksuvuoro olikin siirretty alkuerien viimeiseksi. Alkuerien jälkeen pidettiin 2,5 tunnin taukoa. Tarkoitus oli pitää joukkueen johtajien kokous klo 16 ja miettiä voiko kilpailua jatkaa kun varjossakin lämpötila kipusi yli 30 asteen. Joukkueenjohtajien kokouksessa päätettiin, että kilpailua ei jatketa kuumuuden vuoksi. Palkintojenjakoseremoniat on klo 19 ja palkinnot jaetaan alkueräjuoksujen perusteella. Kävimme toivottamassa onnea koko Suomen joukkueelle ja keräsimme leirimme kokoon. Kukapa siellä tuskaisessa kuumuudessa haluaisi yhtään enempää aikaa viettääkään kuin mitä on pakko. Juoksupellolla kulutimme kuitenkin koko päivän ja tuliaiseksi saimme ostettua Dodolle juoksukopan, Emilille sopivan kokoiset juoksumanttelit, ja yhden suomen edustusmanttelin, valurautaisen irlanninsusikoira tervetuloa kyltin. Kyltin myyjältä kuulimme, että he ovat tulossa ensi viikonloppuna Suomeen Aptus showhun. Äidistä tuli kertaheitolla vinttikoiraihminen, kun hatun puutteessa osti vinttikoiralippalakin ja likaisen paidan tilalle tapahtumaa mainostavan t-paidan ;) Kotiin viemisiksi saimme mukaamme ihan ilmaiseksi myös komeat rusketusrajat ja ahkerasta rasvauksesta ja Kroatian auringon alla saadusta pohjarusketuksesta huolimatta onnistuin käräyttämään hartiani auringossa.
Kisapellolta veimme koirat vilvoittelemaan hotellihuoneeseen ja itse menimme läheiseen Tescon supermarkettiin tuliaisostoksille. Tuliaisia kyllä löysimmekin mukaan. Itselle ostimme niinkin arkisen tuliaisen kun vessanpöntön kannen. Se on ollut rikki ties kuinka kauan ja olimme ajatelleet ostaa uuden vasta kun remontoimme vessan. Nyt ei kuitenkaan tilaisuutta voinut jättää käyttämättä hyväkseen kun hinta oli yksi neljäsosa Suomen hinnoista. Ostimme myös grillimakkaraa, koska kukaan ei ollut kovin innokas enää lähtemään ravintolaan syömään. Olimme varmistaneet hotellin respan mieheltä, että voimme grillata takapihalla olevilla grilleillä.
Palasimme hotellille ja respan vuoro olikin jo vaihtunut ja respassa oleva mies ei puhunutkaan englantia ja saksaakin kuulemma vaan ihan vähän. Hiphei! Eihän siinä taas auttanut muu kuin piirtää paperille. Ja saimmehan me grilliin ritilän ja selvisi sekin, että puita löytyy grillin läheltä, kunhan katselee vain ympärilleen :) Saimme makkarat grillattua ja viereiselle grillille tuli porukka tyttöjä ja yksi mies. Kysyin heiltä englanniksi haluaako he ehkä tulla meidän grillille, kun siinä on jo tuli valmiina, mutta he tarvitsivat jotain pannua omille grillattavilleen. He kyselivät mistä päin olemme tulleen ja taivastelivat, kuinka Suomesta on pitkä matka. Tämä porukka itse oli Unkarilaisia koululaisia, koulun retkellä.
Seuraava päivä oli sitten näyttelypäivä. Meillä ei ollut harmaita aavistusta siitä, mihin aikaan meidän kehämme oli tarkoitus alkaa Niitrassa Slovakian puolella. Hotellilta oli ajoaikaa Nitraan noin 1,5 tuntia. Lähdimme siis hyvissä ajoin ajamaan kohti Nitraa. Samin puhelimen navigaattori vaikutti pyörittävän meitä ympyrää Slovakian puolella ja Focus sai Tomtomin johdolla ottaa opastajan paikan. Pääsimme perille ja hain ennen kehien alkua numerolaput kehästä, niin kuin minua oli ohjeistettu. Kehän kulku oli taas jotain uutta ja ihmeellistä. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Emil voitti urokset, sai SERTIn CACIBin ja jonkun Grand Prix Slovakian voittaja 2012 tittelin. Ciia oli rotunsa paras, sai myös SERTIn CACIBin ja saman voittajatittelin. Dodo oli Ciian jälkeen luokkansa toinen erinomaisella, sai vara-sertin ja vara-cacibin :) Voitto tuli siis kotiin! Koiria oli paikalla 14 kappaletta ja tuomarina oli Per Iversen, Norjasta. Kun pääsimme takaisin hotellille, päivä alkoi olla kutakuinkin pulkassa!
Toinen päivä Nitran näyttelyä ja oli aika sanoa Unkarille hyvästit. Tällä kertaa pääsimme sujuvasti näyttelypaikalle, hain numerolaput ja tällä kertaa luettelonkin ihan oikeasta paikasta. Kysyin samalla infotiskiltä mistä löytäisin eläinlääkärin, koska tarvitsin madotusleimat koirien passeihin. Infotiskin täti sanoi, että eläinlääkärit ovat portilla tarkistamassa koirien rokotuksia. (tosiaankin, sisään ajaessa eläinlääkärit pysäyttivät autot ja katsoivat koirien passit siinä) Täti neuvoi, että kannattaa käydä nyt eläinlääkärillä, koska nyt heidät löytää varmimmin. Niinpä lähdimme sitten koirien kanssa portille etsimään eläinlääkäriä. Vanhempi lääkärimies ei puhunut englantia, vaan tarjosi saksaa. Mies katsoi vain passeja ja sanoi, että kaikki on kunnossa. Saksan kieli ei kuitenkaan oikein tällaisessa tilanteessa taitu. Nuorempi lääkärimies osasi englantia ja kertoi vanhemmalle mitä me halusimme. Lopulta siis englantia puhuva lääkäri ymmärsi, että tarvitsemme eläinlääkärin leimat. Nuorempi mies käski meitä seuraamaan vanhempaa miestä, jolla on kuulemma leimasin mukana, mutta se ei ole portilla vaan toimistossa. Kävelimme sitten vanhemman miehen perässä toiselle portille, jossa oli taas yksi eläinlääkäri mies, jolle asiaa selvitettiin. Tämä sanoi, että menkää hakemaan leima jostain hallista. Siinä kohtaa otimme suomen kielen apuun ja ilmoitimme, että emme ymmärrä ja tarvitsemme leiman. Mies hoksasi asian ja lähti saattamaan meitä jonnekin, mistä ei selvästi itsekään ollut aivan varma minne. Päädyimme VIP / tuomari halliin, jossa tuomarit olivat vielä pitämässä aamukokoustaan. Mies käski meidän odottaa siinä sen aikaa, että hän hakee leimasimen. Odottelimme siinä sitten siihen saakka, että tämä portilla ollut vanhempi lääkäri mies tuli lääkärin laukkunsa kanssa paikalle. Mies laittoi leimat passeihin ja sitten tarvitsisi laittaa vielä allekirjoitukset, mutta ei ole kynää!! Hän lähtee hakemaan, löytää kynän, mutta se ei toimi. Tilanne alkaa olla jo hieman huvittava. Onneksi meillä oli repussa kynä ja saimme allekirjoitukset passeihin. Loput jäikin meille sitten itse täytettäväksi. Loppu hyvin ja kaikki hyvin taas kerran :)
Näyttely itsessään ei ollut enää niin kovin ihmeellistä, olimmehan me eilen jo harjoitelleet. Emil voitti urokset myös tänään, saaden SERTIn ja CACIBin. Dodo oli tänään erinomaisella luokkansa toinen ja sai vara-SERTIn, Ciia oli erinomaisella luokkansa kolmas. Tytöt hävisivät rotunsa parhaalle koiralle, joka oli kyllä kaunis narttu. Paikalliset pitivät kyllä valtavaa meteliä ja antoivat valtaisat suosionosoitukset kun tämä meidän tyttöjen eteen sijoittunut koira voitti :)
Nitrasta matka jatkui kohti seuraavaa majapaikkaa Slovakian puolella. Matkalla pysähdyimme tankkaamaan Focuksen ja syömään. Ravintola oli mukava pikkuinen Penzio, jossa oli sikoja, kilipukkeja hanhia jne. pihapiirissä. Ruoka oli edullista ja tarjoilijoilla oli päällään jonkin kansallispukua muistuttava asu. Tarjoilija poika pyyteli kovasti anteeksi huonoa englanninkielen taitoaan. Hyvin kuitenkin tulimme englannilla toimeen. Jälkiruokajäätelöiden kanssa halusimme äidin kanssa kahvia. Ongelma on vain se, että täällä päin kahvia on espresso, joka taas on meille hieman tuhtia tavaraa. Kyselin pojalta, millaista kahvia heillä on. Kerroin, että haluamme mustan kahvin, mutta emme niin kovin vahvaa. Poika keksi, että laitetaan siihen lisää vettä! No näinhän me sitten saatiin kahvit, jonka myös äiti pystyi juomaan :) Kun menin maksamaan ruokamme sisälle, poika pyysi vielä kerran anteeksi huonoa kielitaitoaan ja sanoi, että hänen pitäisi harjoitella enemmän. kerroin, että me olemme tulleet Suomesta ja pärjänneet englannilla hyvin koko matkan ajan.
Hotellillemme pääsimme tällä kertaa hyvissä ajoin. Kirjauduimme sisään ja me lähdimme Samin ja koirien kanssa läheiselle linnalle kävelylle. Linna olikin varsinainen ihmisrysä. Siellä oli pieniä myyntikojuja valtavasti ja ihmisiä käveli joka puolella. Meidän koirat taisivat olla melkoinen nähtävyys siellä, vaikka vieressä oli ihan oikea eläintarha. Ihmiset ottivat koirista lukuisia kuvia ja monet halusivat tulla koiria silittelemään. Olisi varmaankin tarvinnut ottaa jonkinlainen maksu tästäkin nähtävyydestä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti