Irlis Matkat: Päivän teemana liikenneruuhkat

Aamulla kun olimme pakanneet auton ja katsoneet huoneen lähtökuntoon, menimme hotellin ravintolaan aamupalalle. Aamupala piti tilata tällä kertaa listalta. Juomat tuotiin pöytään nopeasti ja siinä odotellessahan vanhemmat ehtivät jo siemaista kupillisen teetä. Tee olisi tosin ehtinyt moneen otteeseen jo jäähtyäkin, jos sen olisi jättänyt odottamaan aamupalaa. Odottelun jälkeen kuitenkin saimme tuhdin aamupalan ja pääsimme aloittamaan matkamme jälleen kohti Puolaa. Matkareitti kulki Slovakiasta Tsekkeihin ja sieltä Puolaan.

Matka alkoi upeilla vuorimaisemilla! Harmi, että ilma oli tihkusateinen. Kaikesta huolimatta räpsin kuvia hienoista vuorista. Vuorilta nousi sakea usva ja paikkapaikoin joku oli käynyt tuikkaamassa jonkun nuotion keskelle metsää. Osassa paikoista haisi selvästi savu ja sinisempi savu nousi puiden välistä.

Päivän teemana oli todellakin liikenneruuhkat. Lyhyellä Tsekin pätkällä jouduimme seisomaan melkoisen tovin tietyömaan aiheuttamassa liikenneruuhkassa. Matkalle mahtui Tsekin puolella myös rekan rengasrikko, joka tukki liikenteen molempiin suuntiin ja muutama muu tietyömaa. Ajatuksena kuitenkin oli, että olisimme pysähtyneet pitämään taukoa Tsekin puolella. Vanhemmat kun eivät ole Tsekeissä koskaan käyneet. Niinpä pysähdyimme paikkaan, joka mainosti minimarkettia, WC:tä ja ravintolaa. Ajattelimme, että he pääsevät edes pissalle Tsekkeihin. Minimarketti oli, mutta vessaa ei myyjän mukaan löytynyt. Joten ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa. Puolen kilometrin päässä ylitimme rajan Tsekeistä Puolaan.

Rajan jälkeen pysähdyimme tankkaamaan Transportterin. Tällä kertaa kortit toimi ja saimme tankillisen dieseliä. Huoltoaseman pihassa oli myös pankkiautomaatti. Kysyin, josko meidän tarvitsee ottaa Puolan rahaa, kun kenelläkään ei ole zlotiakaan paikallista valuuttaa (muutamaa kolikkoa lukuun ottamatta), kun viimeiset rahat menivät viimeksi Transportterin tankkiin. Sami ja isä olivat kuitenkin sitä mieltä, että ei me käteistä mihinkään tarvita. Ja matka jatkui eteenpäin.

Pysähdyimme syömään mukavan oloiseen pieneen ravintolaan ison kaksikaistaisen tien varressa. Juu, ihan oikeasti, Puolassa ilmeisesti on olemassa myös toimivia moottoriteitä ja näitä sujuvaliikenteisiä nelikaistaisia valtateitä! Kyllä sitä hetki ihmeteltiin, mutta totta se on. Ravintola oli viihtyisä ja ruokakin hyvää ja ihan edullistakin. Enää meillä ei ollutkaan pitkää matkaa määränpäähän.

Pääsimme kerrankin ajoissa perille majapaikkaamme. Kello oli vasta 14.30. Saimme toisen huoneen avaimen heti ja toinen oli vielä siivouksen alla, joten sitä jouduimme hieman odottelemaan. Huoneet eivät ole suuren suuret, mutta siistit ja ihan riittävät meille.Hotellin ympäristössä on pientä puistoa, joten ihan mukava paikka tämä on yksi yö viettää.

Lähdimme lähes heti katsomaan paikan suurinta nähtävyyttä ja Puolalaisten pyhiinvaelluskohdetta Mustaa Madonnaa. Päädyimme siis upealle kirkkoalueelle, jossa oli vaikka mitä! Upeita saleja ja rukoushuoneita, kirkko, nunnia ja munkkeja... ihan kaikkea, mitä tähän uskontoon kuuluu. Musta Madonna on maalaus, josta oli kopioita pitkin aluetta, mutta alkuperäistä teosta ei päässyt katsomaan kuin matkan päästä ikkunasta. Paikalla on vieraillut myös Paavi. Sami halusi kiivetä myös kellotorniin, ja sinnehän hän sitten meni. Sami otti ylhäältä valokuvia ja maisemat olivat sieltä katsottuna varmasti upeat.

Seuraavaksi oli tarkoitus löytää kauppa, jotta saamme jotain pientä iltapalaa. Sopivaa kauppaa ei oikein matkan varrelle osunut ja päädyimme hotellin vieressä sijaitsevaan hieman Lidlin tyyliseen kauppaan. Käteistä rahaa meillä ei tosiaan ollut ja ennen kuin aloimme kerätä tavaroita koriin, kysyimme myyjältä, voimmeko maksaa kortilla. No korttihan ei tähän kauppaan käynyt ollenkaan. Siirryimme seuraavaan kauppaan, jonka ikkunassa oli kaikki mahdolliset korttitarrat, joten uskalsimme kerätä ostoksia pienestä kaupasta koriimme. Äiti oli maksamassa ensimmäisenä. Äidin kortti ei toiminut. Ajattelimme, että Visa Electron ei toimi, joten maksetaan luottokortilla kaikki. Mutta luottokorttikaan ei toiminut, joten ostokset jäivät sitten sinne. Itse kun olin ratin takana, niin auton keula lähti kohti hotellia. Halusin mennä takaisin hotellille koirien kanssa, koska respan täti oli aika kauhuissaan nähdessään meidän koirat. Sanoin jääväni hotellille ja muut saisi lähteä etsimään kauppaa. Siinä puolin ja toisin pienten hermojen menettelyn jälkeen jäimme äidin kanssa hotellille ja Sami ja isä lähtivät etsimään kauppaa. Koirat olivat onnistuneet sulkemaan vessan oven, missä niiden juomakuppi on, sillä aikaa kun olimme poissa. Sami ja isä tulivat onnellisesti kauppareissultansa takaisin ja saimme kaikki iltapalamme :). Jälleen loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt sitten valmistaudutaan huomista päivää varten.