Viimeinen päivitys

Bauskassa tuntui jo siltä, että matka on oikeastaan jo ohi, vaikka emme olleetkaan varsinaisesti vielä lähelläkään Suomea. Lähdimme tuttuun tyyliin aamutuimaan ajamaan ja tällä kertaa oli suuntana Tallinna. Yhdessä hujauksessa olimme jo Virossa.

Päätimme pysähtyä Pärnussa syömään, vaikka kello ei ollutkaan vielä paljon mitään. Jotenkin muistin syövereistä löytyi sellainen tieto, että Pärnun ja Tallinnan välillä ei ollut kovin montaa ruokapaikkaa. Halusimme kuitenkin syödä ennen Tallinnaan menoa. Olimme käyneet Pärnussa pariin otteeseen samassa paikassa syömässä. Sinne me nytkin suuntasimme. Saimme auton mukavasti varjopaikalle tien reunaan parkkiin. Isä etsi kuumeisesti parkkimittaria sitä kuitenkaan löytämättä. Ajattelimme kuitenkin jättää autot siihen ja mennä tien toiselle puolelle syömään. Saimme syötyä ja Sami oli jo mennyt tuulettamaan meidän autoa kun huomasin ikkunasta, että Sami starttailee Transportteria ja Focuksen ympärillä pyörii kameran kanssa pari pysäköinninvalvojaa. Isä kun oli jo syönyt, sanoi, että hän menee sanomaan niille... En sitten tiedä mitä ja millä kielellä, mutta sinne se meni. Kun vihdoin ruuan maksamisen jälkeen pääsimme äidin kanssa autolle, oli isällä ja pysäköinninvalvojilla kovat keskustelut käynnissä. Sakkolapunhan he olivat kirjoittaneet. Pysäköinninvalvojat kun eivät puhuneet suomea, eikä isä viroa, pyysi isä minua kysymään, mistä olisimme voineet parkkilipun ostaa. Tytöt selittivät, että jossain tuolla tien päässä on paikka ja heiltä olisi voinut ostaa parkkilapun... ja kiekon kanssa siinä olisi saanut olla tunnin ilmaiseksi. Sanoin tytöille, että missään ei ollut kiekon kuvaa, että olisimme osanneet laittaa kiekon ikkunaan ja olimme etsineet lippuautomaattia. Samapa tuo lopputulos oli sama, sakko oli kädessä ja se siitä. Hyppäsin Focuksen kyytiin, koska Sami oli ajanut transportterilla jo kauemmas. Isä ryhtyi laittamaan navigaattoria valmiiksi ja oli kovasti kiukkuinen sakosta. Sami ajoikin samassa meidän viereen, pyysin sakkolapun vanhemmiltani. Viimeisenä vielä ennen kuin hyppäsin transoprtterin kyytiin kuulin isän sanovan: mähän sanoin, että pitää ostaa lippu. No eipä tuo niin vakavaa ole, se on vain parkkisakko.

Matka jatkui Tallinnaan. Vielä ennen satamaa pysähdyimme Järvekeskuskeen ostamaan vähän eväitä laivaan ja kävelyttämään koiria. Lopulta sitten pääsimme satamaan. Satamassa katselimme suu auki kun suomalaisautoihin pakattiin "juhannusjuomia". Pakettiautoon lastattiin trukin kanssa yli 100 laatikollista olutta. Ei mikään ihme, että kaikki autot eivät jaksa kiivetä laivan ramppeja ylös asti. Laivaan mennessä autot ajatettiin eri paikkoihin, Sami kuitenkin lupasi tulla auttamaan minua koirien kanssa ennen laivasta lähtöä. Minä kun olin lähdössä suoraan Tampereelle ja Sami meni vanhempieni kanssa Porvoon kautta. Laiva oli tupaten täynnä väkeä. Suurin osa oli Suomalais-virolaiseen tanssiryhmään kuuluvaa väkeä, jotka olivat matkalla Tampereelle tanssahtelemaan. Matkalta ostimme omat tuliaiset. Nopeastihan se pari tuntia vierähti ja pian olimme Helsingissä. Sami saattoi koirat autoon ja lähti etsimään Focusta. Vanhemmat lainasivat minulle navigaattoria, jotta löydän pois satamasta! Olisin ehkä löytänyt Tampereelle vievälle tielle ilmankin, mutta olihan se Tomtomin kanssa matkustaminen hieman turvallisempaa :). Pääsin nopeasti laivasta ulos, vaikka edessäni oleva pakettiauto jouduttiinkin työntämään käyntiin. Matkalla Tampereelle oli aikaa soitella ja kysellä hoidossa olleiden koirien kuulumiset. 

Yhteenvetona tältä reissulta voisi sanoa, että hotellit olivat pääsääntöisesti hyviä ja satuimme melko hyviin ja siisteihin ruokapaikkoihin. Matkan teko meni sujuvasti vain tekniset ongelmat tuottivat päänvaivaa. Liikenne oli edelliseen reissuun nähden sujuvampaa, vaikka jouduimmekin väistelemään tukkoisissa paikoissa parit ambulanssit. Matkaseura oli mainiota ja paljon uusia kokemuksia jäi taas takataskuun. Kelit eivät oikein meitä suosineet, mutta huonomminkin olisi voinut olla. Nyt sitten seuraavana urakkana on kuvien muokkaaminen ja lataaminen Picasaan :)

Viimeinen ajopäivä

Aamulla herätyskello pääsi herättämään pitkästä aikaa. Heti kun silmänsä sai auki, kuului ulkoa valtava naakkojen rääkyminen. Mietinpä hiljaa mielessäni, että vaikka ikkuna oli koko yön auki, eilisiltaisen Puolan ja Venäjän välisen jalkapallo-ottelun lopputuloksesta ei ole tietoa. Kun television avasi, siellä näytettiin vain Puolen eilistä tasoitusmaalia eri kulmista hidastettuna oikein useaan kertaan. Aamurutiinit toimitettiin totuttuun tyyliin. Kun veimme tavaroita autolle, tuli suomalaispariskunta vastaan. Olipa erikoista kuulla jonkun muunkin kuin oman porukan puhuvan suomea. Pariskunta jäi vanhempien kanssa ulos kertoilemaan tarinoitaan. Vihdoin aamupalalle. Hotellihuoneen kansion välissä oli aamiais lista, jossa oli kuusi eri vaihtoehtoista aamiaista. Olimme jo ennakkoon hieman valinneet listalta oman suosikkimme. Ravintolatiloja oli kaksi. Toisessa oli valmiiksi katettuja paikkoja, joissa oli jo sämpylä valmiina lautasella (siellä meitä katsottiin kovin pahalla silmällä). Toisessa huoneessa oli buffet aamiainen... ja suomalaisia. Menin kysymään tarjoilijalta, että mihin meidän kuuluu mennä syömään. Tarjoilija kysyi olemmeko ryhmää, vastasin, että emme ole. Tarjoilija ei ilmeisesti oikein ymmärtänyt vaan sanoi, että aamiainen on aamiainen ja näytti buffet pöytää. Sinne sitten suuntasimme. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että meidän ei ehkä olisi kuulunut olla kuitenkaan siinä aamupalapöydässä. Mutta mikäpä siinä, sulauduimme hyvin joukkoon suomalaisina ja kukaan oikeasta ryhmästä tuskin jäi ilman ruokaa meidän vuoksemme.

Lähdimme yhtä aikaa hotellin pihasta Virolaisen bussin kanssa. Ajelimme kyseisen bussin kanssa tasatahtia eteenpäin, pysähdellen vain eri paikoissa. Latvian rajan läheisyydessä Liettuan puolella pysähdyimme mini Zoossa, jonne tämä sama bussilastillinen virolaisia oli jo ehtinyt ennen meitä. Olivat sitten keksineet ottaa hintaa eläinten katsomisesta, joten jätimme sen ilon tällä kertaa väliin ja jatkoimme matkaa kohti Buskaa.

Määränpäänä oli jälleen siis sama hotelli Bauskassa, jossa olemme jo pariin otteeseen tätä ennen yöpyneet. Meidät otettiin vastaan hotelliin kuin vanhat tutut :) Huone oli tälläkin kertaa tilava ja valoisa! Vanhemmat saivat saman huoneen kuin viimeksi. Pakkasimme autot valmiiksi Suomeen paluuta silmällä pitäen. Minä ajan koirien kanssa suoraan Tampereelle, Sami ajaa vanhempien kanssa Porvooseen ja hakee Jullen ja Mimmin kotiin perjantaina. Lähes kaikki tavarat on siis pakattu pakettiautoon ja vielä sinne mahtuu kolme koiraa.

Huomenna suunta kohti Tallinnaa ja lopulta Suomeen :)

Jalkapalloa ja tunkkaisia hotellihuoneita

Eilisiltaisen päänsäryn ja huonosti nukutun yön jälkeen, joutui alkuun tunnustelemaan minkähänlainen olo tänään mahtaa olla. Särkylääkkeellähän aamu oli kuitenkin aloitettava. Huolimatta siitä, että huone oli siisti, siellä oli tunkkainen pohjahaju, jota oli peitelty jollakin ilmanraikastimella ja se yhdistelmä oli jotain kamalaa. Ei auttanut vaikka ikkunaa pidettiin koko ajan auki. Sitäkään en ymmärrä, miksi täällä (nyt Puolassa) laitetaan sänkyihin liian pienenet aluslakanat, jotka eivät pysy paikoillaan ja tyynyt ovat niiiiiin isot, että niitä ei saa edes taittelemalla hyvin. No samapa tuo, olipahan joku sänky mihin päänsä kallistaa muutamaksi tunniksi. Kyllä sitä ehtii nukkua kotonakin.

Hotelli tarjosi buffet aamiaisen, joka kuului huoneen hintaan. Valikoima oli monipuolinen ja jokaiselle löytyi jotakin sopivaa. Mutta tällä kertaa jouduimme melkein kilpailemaan aamiaispöydässä. Väkeä oli aamiaisella yhtä aikaa paljon ja yksi tyttö täytti aamiaispöytää ja hoiti samalla respaa. Kiirettä piti. Ei se ruoka kesken taaskaan loppunut. Tänään ohjelmassa Puolasta Puolaan. Jännittävin osuus olisi Varsova. Varsovassa pelataan niitä EM jalkapallokilpailuita ja sen huomaa kyllä koko Puolasta. Edelliseltä reissulta meille vielä jäi Varsovasta se kokemus, että siellä saa seisoa ruuhkassa, vaikka missä ajaisi. Varsovaa kun ei oikein pääse ohittamaan mistään kauempaa järkevästi. Joten olimme varautuneet siihen, että Varsovan ohittaminen vie aikaa.

Ensimmäinen pätkä oli isoa moottoritietä ja alkumatka menikin varsin sujuvasti. Seuraava tieosuus oli sitä samaa rakenteilla olevaa tietä, jota ajoimme edellisellä reissulla. Tällä kertaa pääsimme melko sujuvasti koko tieosuuden. Jono kulki tasaiseen tahtiin eteenpäin, välillä viittä kymppiä, mutta suurimman osan aikaa seitsemää kymppiä. Missään ruuhkassa emme tarvinneet seisoskella tällä kertaa. Pissataukoja pidettiin tasaiseen tahtiin ja lopulta Varsovan jälkeen etsimme jälleen ruokapaikan. Varsovassa oli liikennettä, kuten olimme olettaneetkin. Meidän piti sompailla kaistalta toiselle ja pitää vielä huoli, että häntä pysyy perässä. Pääsimme kuitenkin melko sujuvasti Varsovasta ja ajoimme vielä bonuksena tämän EM jalkapallostadionin ohi.

Ruokapaikan metsästys oli sitten taas jo oma lukunsa. Ensimmäinen ravinteli mihin pysähdyimme oli kiinni kokonaan, toisessa ne eivät huolineet korttia ja kolmannesta saimme ruokaa. Ruokalista oli pääosin puolaksi ja venäjäksi, osa ruuista oli käännetty englanniksi. Löysimme kuitenkin listalta jokaiselle jotakin. Vanhemmat tilasivat possua puolalaiseen tapaan. Kun viereiseen pöytään tuli annos, jossa oli vielä possun sorkka kiinni, alkoi jännitys hiipiä rintaan. Mitäköhän sieltä tulee! Puolalaiseen tapaan tehty possu oli kuitenkin ihan leivitetyn leikkeen muodossa. Ja annokset oli kauniisti koristellut :)

Ruuan jälkeen matkaa määränpäähän ei ollut enää paljon. Saavuimme hotelliimme Lomzan kaupunkiin jälleen hyvissä ajoin. Hotelli oli ulkoapäin varsin vakuuttavan näköinen ja parkkipaikka oli hyvin vartioitu. Kun pääsimme hissillä neljänteen kerrokseen meille valkeni totuus. Käytävässä oli jo sellainen jännä ominaishaju. Huoneet olivat melko ahtaita ja hieman tunkkaisia. Ei kuitenkaan mitään siihen edelliseen hotelliin verrattuna. Seinät on päällystetty säkkikankaan näköisellä materiaalilla ja muutenkin sisustus vaikutti varsin neuvostoliittolaiselta sinapin keltaisine verhoineen ja päiväpeittoineen :) Kuitenkin hotelli vaikuttaa olevan kovin suosittu. Hotelliin on tullut meidän saapumisen jälkeen kolme bussilastillista väkeä. Ja yksi busseista on Suomesta. Hauhon liikenteen bussilla saapui hotelliimme Suomalaisseurue.

Aikaa kun oli, lähdimme vanhempien kanssa kävelemään hieman lähiympäristön katuja. Sami jäi koirien kanssa hotellille. Päädyimme jälleen pohtimaan, josko ostaisimme iltapalaksi jotakin. Kauppoja oli, mutta rahaa ei. Rahanvaihtopisteitä oli kuitenkin joka nurkalla ja mepä vaihdettiin hieman euroja zloteiksi, vielä melko hyvällä kurssilla. Ja ostoksille. Ostoskorin sisältö näytti melkolailla samalta kuin tähänkin saakka. Ja paluumatkalla poikkesimme vielä ostamaan jätskit.

Iltapalan jälkeen lähdimme Samin ja koirien kanssa tutkailemaan ympäristöä. Vieressä on kiva puisto ja sieltä päädyimme joen rantaan kävelemään. Lähes joka talossa on kovaääninen vahtikoira. Luojan kiitos koirat ovat kunnollisten aitojen takana. Yksi saksanpaimenkoira meinasi hypätä pienemmän puutekoisen aitansa yli, mutta onneksi välissä oli vielä iso metalliaita! Matkan varrella yksi poika oli pelaamassa jalkapalloa ja huomasi meidän koirat: "Vauuuu!" Poika tuli lähemmäs ja puhui jotain paikallisella kielellä. Poika tajusi, että emme ymmärrä ja elekielellä kerroimme pojalle, että hän voi tulla koiria silittämään. Poika kutsui kaverinsakin silittämään koiria. Muut pojat eivät uskaltaneet silitellä. Yksi poika tuli evässämpylänsä kanssa silittelemään Emiliä ja Emilin katse seurasi sämpylää hyvin tarkasti. Tämä ensimmäinen poika alkoi kovasti kyselemään ja puhumaan puolaksi meille. Sami jutteli hänelle hetken suomeksi ja poika kohautteli olkapäitään ja levitteli käsiään, että hän ei ymmärrä. Kun lähdimme pois koirien kanssa, yksi pojista huuteli perään "goodbye!".

Jalkapallostadioni, sen verran, mitä sitä pystyy autosta kaikkien puskien takaa kuvaamaan.

Päivän teemana liikenneruuhkat

Aamulla kun olimme pakanneet auton ja katsoneet huoneen lähtökuntoon, menimme hotellin ravintolaan aamupalalle. Aamupala piti tilata tällä kertaa listalta. Juomat tuotiin pöytään nopeasti ja siinä odotellessahan vanhemmat ehtivät jo siemaista kupillisen teetä. Tee olisi tosin ehtinyt moneen otteeseen jo jäähtyäkin, jos sen olisi jättänyt odottamaan aamupalaa. Odottelun jälkeen kuitenkin saimme tuhdin aamupalan ja pääsimme aloittamaan matkamme jälleen kohti Puolaa. Matkareitti kulki Slovakiasta Tsekkeihin ja sieltä Puolaan.

Matka alkoi upeilla vuorimaisemilla! Harmi, että ilma oli tihkusateinen. Kaikesta huolimatta räpsin kuvia hienoista vuorista. Vuorilta nousi sakea usva ja paikkapaikoin joku oli käynyt tuikkaamassa jonkun nuotion keskelle metsää. Osassa paikoista haisi selvästi savu ja sinisempi savu nousi puiden välistä.

Päivän teemana oli todellakin liikenneruuhkat. Lyhyellä Tsekin pätkällä jouduimme seisomaan melkoisen tovin tietyömaan aiheuttamassa liikenneruuhkassa. Matkalle mahtui Tsekin puolella myös rekan rengasrikko, joka tukki liikenteen molempiin suuntiin ja muutama muu tietyömaa. Ajatuksena kuitenkin oli, että olisimme pysähtyneet pitämään taukoa Tsekin puolella. Vanhemmat kun eivät ole Tsekeissä koskaan käyneet. Niinpä pysähdyimme paikkaan, joka mainosti minimarkettia, WC:tä ja ravintolaa. Ajattelimme, että he pääsevät edes pissalle Tsekkeihin. Minimarketti oli, mutta vessaa ei myyjän mukaan löytynyt. Joten ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa. Puolen kilometrin päässä ylitimme rajan Tsekeistä Puolaan.

Rajan jälkeen pysähdyimme tankkaamaan Transportterin. Tällä kertaa kortit toimi ja saimme tankillisen dieseliä. Huoltoaseman pihassa oli myös pankkiautomaatti. Kysyin, josko meidän tarvitsee ottaa Puolan rahaa, kun kenelläkään ei ole zlotiakaan paikallista valuuttaa (muutamaa kolikkoa lukuun ottamatta), kun viimeiset rahat menivät viimeksi Transportterin tankkiin. Sami ja isä olivat kuitenkin sitä mieltä, että ei me käteistä mihinkään tarvita. Ja matka jatkui eteenpäin.

Pysähdyimme syömään mukavan oloiseen pieneen ravintolaan ison kaksikaistaisen tien varressa. Juu, ihan oikeasti, Puolassa ilmeisesti on olemassa myös toimivia moottoriteitä ja näitä sujuvaliikenteisiä nelikaistaisia valtateitä! Kyllä sitä hetki ihmeteltiin, mutta totta se on. Ravintola oli viihtyisä ja ruokakin hyvää ja ihan edullistakin. Enää meillä ei ollutkaan pitkää matkaa määränpäähän.

Pääsimme kerrankin ajoissa perille majapaikkaamme. Kello oli vasta 14.30. Saimme toisen huoneen avaimen heti ja toinen oli vielä siivouksen alla, joten sitä jouduimme hieman odottelemaan. Huoneet eivät ole suuren suuret, mutta siistit ja ihan riittävät meille.Hotellin ympäristössä on pientä puistoa, joten ihan mukava paikka tämä on yksi yö viettää.

Lähdimme lähes heti katsomaan paikan suurinta nähtävyyttä ja Puolalaisten pyhiinvaelluskohdetta Mustaa Madonnaa. Päädyimme siis upealle kirkkoalueelle, jossa oli vaikka mitä! Upeita saleja ja rukoushuoneita, kirkko, nunnia ja munkkeja... ihan kaikkea, mitä tähän uskontoon kuuluu. Musta Madonna on maalaus, josta oli kopioita pitkin aluetta, mutta alkuperäistä teosta ei päässyt katsomaan kuin matkan päästä ikkunasta. Paikalla on vieraillut myös Paavi. Sami halusi kiivetä myös kellotorniin, ja sinnehän hän sitten meni. Sami otti ylhäältä valokuvia ja maisemat olivat sieltä katsottuna varmasti upeat.

Seuraavaksi oli tarkoitus löytää kauppa, jotta saamme jotain pientä iltapalaa. Sopivaa kauppaa ei oikein matkan varrelle osunut ja päädyimme hotellin vieressä sijaitsevaan hieman Lidlin tyyliseen kauppaan. Käteistä rahaa meillä ei tosiaan ollut ja ennen kuin aloimme kerätä tavaroita koriin, kysyimme myyjältä, voimmeko maksaa kortilla. No korttihan ei tähän kauppaan käynyt ollenkaan. Siirryimme seuraavaan kauppaan, jonka ikkunassa oli kaikki mahdolliset korttitarrat, joten uskalsimme kerätä ostoksia pienestä kaupasta koriimme. Äiti oli maksamassa ensimmäisenä. Äidin kortti ei toiminut. Ajattelimme, että Visa Electron ei toimi, joten maksetaan luottokortilla kaikki. Mutta luottokorttikaan ei toiminut, joten ostokset jäivät sitten sinne. Itse kun olin ratin takana, niin auton keula lähti kohti hotellia. Halusin mennä takaisin hotellille koirien kanssa, koska respan täti oli aika kauhuissaan nähdessään meidän koirat. Sanoin jääväni hotellille ja muut saisi lähteä etsimään kauppaa. Siinä puolin ja toisin pienten hermojen menettelyn jälkeen jäimme äidin kanssa hotellille ja Sami ja isä lähtivät etsimään kauppaa. Koirat olivat onnistuneet sulkemaan vessan oven, missä niiden juomakuppi on, sillä aikaa kun olimme poissa. Sami ja isä tulivat onnellisesti kauppareissultansa takaisin ja saimme kaikki iltapalamme :). Jälleen loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt sitten valmistaudutaan huomista päivää varten.

Usvaista vuoristoa Slovakiassa

Siellä komeilee Suomen lippukin. Ja tuhon torniin Sami kiipesi

Alueella oli mm. kännykän käyttökielto ja silti tämä nunna lähetteli tekstiviestejä kännykällä.

Musta Madonna, kopioversio tosin

Yksi upeista kirkon saleista

Tällaisia rappusia pääsi kirkon torniin

 

Kolmen päivän kuvat

Kuvia tulee Picasaan lisää myöhemmin. Etenkin maastoista napsittiin niin paljon kuvia, etten niitä aio tänne blokiin laittaa. Kuvat ovat suoraan kamerasta ja suurin osa kuvista kaipaisi hieman muokkausta / rajausta :)

Tiku, Taku ja muutama muu pieni maaorava kurkistelivat rohkeana koloistaan EMM kisapaikalla.

Purjelentokoneita nousi ja laskeutui lähes koko ajan juoksukilpailupaikalla

Meidän oma leiri hellesuojineen

Tällaistakin linnaa käytiin katsomassa matkalla kisapaikalta takaisin hotellille

Tämä silta Tonavan yli erotti Unkarin ja Slovakian toisistaan

Hevoskärrykuljetus keskellä maantietä Slovakian puolella

Nitra, Slovakia lauantaina Emil PU1 CACIB & Ciia ROP CACIB

Slovakian aurinkopaneelipelto

Slovakia Prievidza, linna

Ciia, Dodo, Emil linnan pihalla

Ja kukas Emil se siellä kurkistaa :)

Kolmen päivän päivitykset

Yritetäänpä nyt kiriä kiinni kolme päivää, jotka on jäänyt tiiviin aikataulun vuoksi kirjoittamatta. Perjantaina heräsimme helteiseen aamuun. Olimme tilanneet aamupalan jo kello kuusi, jotta ehdimme Euroopan maastomestaruus kilpailuiden kisapellolle katsomaan irlanninsusikoirien juoksusuorituksen. Ennakkotiedon mukaan irlikset juoksevat aamulla ensimmäisten rotujen joukossa. Tämä reissuhan järjestettiin oikeastaan vain siksi, että Awan oli tarkoitus juosta EMM kilpailussa. Kuitenkin Awan viimeaikaisen sairastelun vuoksi, tyttö ei kuitenkaan ollut vielä siinä kunnossa, että olisi voinut osallistua kilpailuun tai edes matkustaa. Siitäpä syystä olimme paikalla vain katsojina. Ja tulipa sieltä radan varresta otettua videon pätkää ja kuvia irlisten suorituksista. Pakko kyllä sanoa, että odotin Euroopan maastomestaruus kilpailuissa irlanninsusikoirien tason olevan kovempi. Tietysti kuumuus vaati varmasti veronsa.

Päivä oli kuuuuuuma! Meillä oli autojen päälle viritelty jos jonkin näköistä rättiä ja telttakin oli pystytetty antamaan varjoa koirille. Ja yllätykseksi irlanninsusikoirien juoksuvuoro olikin siirretty alkuerien viimeiseksi. Alkuerien jälkeen pidettiin 2,5 tunnin taukoa. Tarkoitus oli pitää joukkueen johtajien kokous klo 16 ja miettiä voiko kilpailua jatkaa kun varjossakin lämpötila kipusi yli 30 asteen. Joukkueenjohtajien kokouksessa päätettiin, että kilpailua ei jatketa kuumuuden vuoksi. Palkintojenjakoseremoniat on klo 19 ja palkinnot jaetaan alkueräjuoksujen perusteella. Kävimme toivottamassa onnea koko Suomen joukkueelle ja keräsimme leirimme kokoon. Kukapa siellä tuskaisessa kuumuudessa haluaisi yhtään enempää aikaa viettääkään kuin mitä on pakko. Juoksupellolla kulutimme kuitenkin koko päivän ja tuliaiseksi saimme ostettua Dodolle juoksukopan, Emilille sopivan kokoiset juoksumanttelit, ja yhden suomen edustusmanttelin, valurautaisen irlanninsusikoira tervetuloa kyltin. Kyltin myyjältä kuulimme, että he ovat tulossa ensi viikonloppuna Suomeen Aptus showhun. Äidistä tuli kertaheitolla vinttikoiraihminen, kun hatun puutteessa osti vinttikoiralippalakin ja likaisen paidan tilalle tapahtumaa mainostavan t-paidan ;) Kotiin viemisiksi saimme mukaamme ihan ilmaiseksi myös komeat rusketusrajat ja ahkerasta rasvauksesta ja Kroatian auringon alla saadusta pohjarusketuksesta huolimatta onnistuin käräyttämään hartiani auringossa.

Kisapellolta veimme koirat vilvoittelemaan hotellihuoneeseen ja itse menimme läheiseen Tescon supermarkettiin tuliaisostoksille. Tuliaisia kyllä löysimmekin mukaan. Itselle ostimme niinkin arkisen tuliaisen kun vessanpöntön kannen. Se on ollut rikki ties kuinka kauan ja olimme ajatelleet ostaa uuden vasta kun remontoimme vessan. Nyt ei kuitenkaan tilaisuutta voinut jättää käyttämättä hyväkseen kun hinta oli yksi neljäsosa Suomen hinnoista. Ostimme myös grillimakkaraa, koska kukaan ei ollut kovin innokas enää lähtemään ravintolaan syömään. Olimme varmistaneet hotellin respan mieheltä, että voimme grillata takapihalla olevilla grilleillä.

Palasimme hotellille ja respan vuoro olikin jo vaihtunut ja respassa oleva mies ei puhunutkaan englantia ja saksaakin kuulemma vaan ihan vähän. Hiphei! Eihän siinä taas auttanut muu kuin piirtää paperille. Ja saimmehan me grilliin ritilän ja selvisi sekin, että puita löytyy grillin läheltä, kunhan katselee vain ympärilleen :) Saimme makkarat grillattua ja viereiselle grillille tuli porukka tyttöjä ja yksi mies. Kysyin heiltä englanniksi haluaako he ehkä tulla meidän grillille, kun siinä on jo tuli valmiina, mutta he tarvitsivat jotain pannua omille grillattavilleen. He kyselivät mistä päin olemme tulleen ja taivastelivat, kuinka Suomesta on pitkä matka. Tämä porukka itse oli Unkarilaisia koululaisia, koulun retkellä.

Seuraava päivä oli sitten näyttelypäivä. Meillä ei ollut harmaita aavistusta siitä, mihin aikaan meidän kehämme oli tarkoitus alkaa Niitrassa Slovakian puolella. Hotellilta oli ajoaikaa Nitraan noin 1,5 tuntia. Lähdimme siis hyvissä ajoin ajamaan kohti Nitraa. Samin puhelimen navigaattori vaikutti pyörittävän meitä ympyrää Slovakian puolella ja Focus sai Tomtomin johdolla ottaa opastajan paikan. Pääsimme perille ja hain ennen kehien alkua numerolaput kehästä, niin kuin minua oli ohjeistettu. Kehän kulku oli taas jotain uutta ja ihmeellistä. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että Emil voitti urokset, sai SERTIn CACIBin ja jonkun Grand Prix Slovakian voittaja 2012 tittelin. Ciia oli rotunsa paras, sai myös SERTIn CACIBin ja saman voittajatittelin. Dodo oli Ciian jälkeen luokkansa toinen erinomaisella, sai vara-sertin ja vara-cacibin :) Voitto tuli siis kotiin! Koiria oli paikalla 14 kappaletta ja tuomarina oli Per Iversen, Norjasta. Kun pääsimme takaisin hotellille, päivä alkoi olla kutakuinkin pulkassa!

Toinen päivä Nitran näyttelyä ja oli aika sanoa Unkarille hyvästit. Tällä kertaa pääsimme sujuvasti näyttelypaikalle, hain numerolaput ja tällä kertaa luettelonkin ihan oikeasta paikasta. Kysyin samalla infotiskiltä mistä löytäisin eläinlääkärin, koska tarvitsin madotusleimat koirien passeihin. Infotiskin täti sanoi, että eläinlääkärit ovat portilla tarkistamassa koirien rokotuksia. (tosiaankin, sisään ajaessa eläinlääkärit pysäyttivät autot ja katsoivat koirien passit siinä) Täti neuvoi, että kannattaa käydä nyt eläinlääkärillä, koska nyt heidät löytää varmimmin. Niinpä lähdimme sitten koirien kanssa portille etsimään eläinlääkäriä. Vanhempi lääkärimies ei puhunut englantia, vaan tarjosi saksaa. Mies katsoi vain passeja ja sanoi, että kaikki on kunnossa. Saksan kieli ei kuitenkaan oikein tällaisessa tilanteessa taitu. Nuorempi lääkärimies osasi englantia ja kertoi vanhemmalle mitä me halusimme. Lopulta siis englantia puhuva lääkäri ymmärsi, että tarvitsemme eläinlääkärin leimat. Nuorempi mies käski meitä seuraamaan vanhempaa miestä, jolla on kuulemma leimasin mukana, mutta se ei ole portilla vaan toimistossa. Kävelimme sitten vanhemman miehen perässä toiselle portille, jossa oli taas yksi eläinlääkäri mies, jolle asiaa selvitettiin. Tämä sanoi, että menkää hakemaan leima jostain hallista. Siinä kohtaa otimme suomen kielen apuun ja ilmoitimme, että emme ymmärrä ja tarvitsemme leiman. Mies hoksasi asian ja lähti saattamaan meitä jonnekin, mistä ei selvästi itsekään ollut aivan varma minne. Päädyimme VIP / tuomari halliin, jossa tuomarit olivat vielä pitämässä aamukokoustaan. Mies käski meidän odottaa siinä sen aikaa, että hän hakee leimasimen. Odottelimme siinä sitten siihen saakka, että tämä portilla ollut vanhempi lääkäri mies tuli lääkärin laukkunsa kanssa paikalle. Mies laittoi leimat passeihin ja sitten tarvitsisi laittaa vielä allekirjoitukset, mutta ei ole kynää!! Hän lähtee hakemaan, löytää kynän, mutta se ei toimi. Tilanne alkaa olla jo hieman huvittava. Onneksi meillä oli repussa kynä ja saimme allekirjoitukset passeihin. Loput jäikin meille sitten itse täytettäväksi. Loppu hyvin ja kaikki hyvin taas kerran :)

Näyttely itsessään ei ollut enää niin kovin ihmeellistä, olimmehan me eilen jo harjoitelleet. Emil voitti urokset myös tänään, saaden SERTIn ja CACIBin. Dodo oli tänään erinomaisella luokkansa toinen ja sai vara-SERTIn, Ciia oli erinomaisella luokkansa kolmas. Tytöt hävisivät rotunsa parhaalle koiralle, joka oli kyllä kaunis narttu. Paikalliset pitivät kyllä valtavaa meteliä ja antoivat valtaisat suosionosoitukset kun tämä meidän tyttöjen eteen sijoittunut koira voitti :)

Nitrasta matka jatkui kohti seuraavaa majapaikkaa Slovakian puolella. Matkalla pysähdyimme tankkaamaan Focuksen ja syömään. Ravintola oli mukava pikkuinen Penzio, jossa oli sikoja, kilipukkeja hanhia jne. pihapiirissä. Ruoka oli edullista ja tarjoilijoilla oli päällään jonkin kansallispukua muistuttava asu. Tarjoilija poika pyyteli kovasti anteeksi huonoa englanninkielen taitoaan. Hyvin kuitenkin tulimme englannilla toimeen. Jälkiruokajäätelöiden kanssa halusimme äidin kanssa kahvia. Ongelma on vain se, että täällä päin kahvia on espresso, joka taas on meille hieman tuhtia tavaraa. Kyselin pojalta, millaista kahvia heillä on. Kerroin, että haluamme mustan kahvin, mutta emme niin kovin vahvaa. Poika keksi, että laitetaan siihen lisää vettä! No näinhän me sitten saatiin kahvit, jonka myös äiti pystyi juomaan :) Kun menin maksamaan ruokamme sisälle, poika pyysi vielä kerran anteeksi huonoa kielitaitoaan ja sanoi, että hänen pitäisi harjoitella enemmän. kerroin, että me olemme tulleet Suomesta ja pärjänneet englannilla hyvin koko matkan ajan.

Hotellillemme pääsimme tällä kertaa hyvissä ajoin. Kirjauduimme sisään ja me lähdimme Samin ja koirien kanssa läheiselle linnalle kävelylle. Linna olikin varsinainen ihmisrysä. Siellä oli pieniä myyntikojuja valtavasti ja ihmisiä käveli joka puolella. Meidän koirat taisivat olla melkoinen nähtävyys siellä, vaikka vieressä oli ihan oikea eläintarha. Ihmiset ottivat koirista lukuisia kuvia ja monet halusivat tulla koiria silittelemään. Olisi varmaankin tarvinnut ottaa jonkinlainen maksu tästäkin nähtävyydestä ;)

Lisää kuvia

Juna-aikataulut

Kylän oma juna-asema

Tällä me köröteltiin Budapestiin

Hotelli junasta käsin kuvattuna

Tässähän me odotellaan liikennevaloissa. Taustalla näkyy bussi, jolla kiertelimme ympäri Budapestiä

Kuninkaan linna bussista kuvattuna

Tonava ja kaupunkia kuvattuna turistibussin pysähdyspaikalta

Rauniomaisemia junan ikkunasta

Sama toisesta kulmasta ;)

Junien yhdistäminen

Kylän oman kirkon tunneli

Pikkuruinen kirkko vuoren päällä

Pientä poseerausta kirkon maisemissa

Vaskikelloja kirkon sisäpihalla

Pillipiipari viihdytti ihmisiä

Tonava ja Slovakian maisemat heti toisella rannalla

Yksi monista patsaista kirkon alueella

Tässä koko komeus. Tämä Balsilikan kirkkorakennus on Euroopan kolmanneksi suurin.