Buda ja pest

Pitkästä aikaa oli aamu, jolloin ei tarvinnut olla huolissaan aikatauluista. Aamupalan olimme varanneet kello seitsemäksi. Niin kuin aina, heräsimme kuitenkin ennen kellon soittoa. Ja koska mukana on neljä hätähousua, olimme aamupalalla jo ennen seitsemää. Respan tyttö alkoi pikaisesti kantaa meille tavaraa pöytään. Ensin tulo kaksi koria isoja tuoreita sämpylöitä, sen jälkeen lautasellinen marmeladia ja hunajaa annospakkauksissa, voinappeja, leikkeleitä, juomat. Pyysimme mutsin kanssa kahvia ja tyttö kysyi, että pitkä vai lyhyt kahvi? Noo pitkä?! Ja silti kuppi oli alle puolen välin täytetty. Vielä meille tuotiin kurkkua, tomaattia ja jogurttia.

Aamupalan jälkeen oli koirien vuoro lähteä ulkoilemaan. Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan ja oli jo kovin kuuma. Kävelyn jälkeen koirien oli hyvä jäädä hotelliin, kun itse lähdimme retkeilemään Budapestiin.  Menimme siis juna-asemalle, joka sijaitsee aivan hotellimme vieressä. Virkailija ei puhunut sanaakaan englantia, mutta elekielellä saimme menopaluu liput neljälle hengelle Budapestiin. Menimme ulos laiturille ja meille selvisi, että tämä olikin pääteasema. Matka junalla Budapestiin oli 53 kilometriä pitkä ja kesti 1,5 tuntia, autolla matka olisi kestänyt kutakuinkin saman verran. Joten nyt ei tarvinnut huolehtia ajamisesta, navigoinnista, eikä parkkipaikasta. Juna oli siisti ja uudenaikainen, mutta ei mikään bendoliino. Junan vauhti ei varmaan kertaakaan mennyt yli 60km/h ja asemia, jolla juna pysähtyi, oli melko tiheään. Näimmepähän Unkarin maalaismaisemaa junan ikkunasta.

Silloin kun mukana on huonopolvisia, on syytä miettiä vaihtoehtoisia tapoja tutkia kaupunkia. Näin ollen emme menneen omatoimisesti tällä kertaa kaupunkia ristiin rastiin vaan heittäydyimme suosiolla turisteiksi. Otimme kahden tunne saitsiinin Budapestissä. Ensin rautatieasemalta piti löytää bussitiketin ostopaikka, koska halusimme säästää käteistä ja ostaa liput kortilla. Bussifirman turistiopas poika pyöri keskellä liikennettä, ja opasti meidät heidän toimistoonsa. Nyt oli sitten liput ja seuraavaksi bussin kyytiin. Pääsimme bussin yläkertaan, kuulokkeet korville ja valikosta kieleksi suomi ja matka voi alkaa. Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan vastaavalla bussikierroksella ollut. Nämä olivat ihan uusia kokemuksia minulle.

Bussikierroksen jälkeen olikin aika lähteä jo takaisin hotellia kohti. Myöhästyimme täpärästi junasta, mutta onneksi seuraava lähti heti puolen tunnin päästä. Ehdimme käydä vessassa ja ostaa eväät matkalle. Nälkä kun alkoi jo kurnia mahassa ja ravintolareissu oli suunniteltu vasta Esztergomin päässä. Matka takaisin päin sujui jotenkin nopeammin, vaikka junassa olikin aika huono ilma ja melkoisen kuuma. Hotellille päästyämme respan tyttö sanoi: Voinko kysyä yhtä asiaa. Heti tuli mieleen, että koirat ovat aiheuttaneet täällä jotakin hämmennystä meidän poissa ollessamme. Hän kysyi, voisiko ottaa koirista kuvan isälleen, joka rakastaa koiria. Tottahan toki me järjestimme hänelle kuvan koirista, pääsipä tyttö itsekin seisomaan kuvassa koirien viereen. Täällä ihmiset tulevat kyllä kovin matalalla kynnyksellä juttelemaan. Yhden nopean ulkoilutuksen aikana koiria tuli ihastelemaan kaksi eri miestä kahdessa eri yhteydessä. 

Pienen levon jälkeen lähdimme katsomaan kylää, jossa hotellimme sijaitsee. Menimme paikan kuuluisimmalle nähtävyydelle, vanhalle linnalle. Sieltä otimme paljon kuvia. Linnareissun jälkeen menimme syömään ravintolaan, joka oli hyvin lähellä linnaa. Sami oli katsonut ravintolan valmiiksi jo ennen reissua. Ensimmäistä kertaa me kaikki tilasimme erilaisen annoksen. Ruoka oli kyllä hyvää, vaikkakin aiheutti hieman annoskateutta, koska kaikkien lautanen oli erilainen.