Eilisiltaisen päänsäryn ja huonosti nukutun yön jälkeen, joutui alkuun tunnustelemaan minkähänlainen olo tänään mahtaa olla. Särkylääkkeellähän aamu oli kuitenkin aloitettava. Huolimatta siitä, että huone oli siisti, siellä oli tunkkainen pohjahaju, jota oli peitelty jollakin ilmanraikastimella ja se yhdistelmä oli jotain kamalaa. Ei auttanut vaikka ikkunaa pidettiin koko ajan auki. Sitäkään en ymmärrä, miksi täällä (nyt Puolassa) laitetaan sänkyihin liian pienenet aluslakanat, jotka eivät pysy paikoillaan ja tyynyt ovat niiiiiin isot, että niitä ei saa edes taittelemalla hyvin. No samapa tuo, olipahan joku sänky mihin päänsä kallistaa muutamaksi tunniksi. Kyllä sitä ehtii nukkua kotonakin.
Hotelli tarjosi buffet aamiaisen, joka kuului huoneen hintaan. Valikoima oli monipuolinen ja jokaiselle löytyi jotakin sopivaa. Mutta tällä kertaa jouduimme melkein kilpailemaan aamiaispöydässä. Väkeä oli aamiaisella yhtä aikaa paljon ja yksi tyttö täytti aamiaispöytää ja hoiti samalla respaa. Kiirettä piti. Ei se ruoka kesken taaskaan loppunut. Tänään ohjelmassa Puolasta Puolaan. Jännittävin osuus olisi Varsova. Varsovassa pelataan niitä EM jalkapallokilpailuita ja sen huomaa kyllä koko Puolasta. Edelliseltä reissulta meille vielä jäi Varsovasta se kokemus, että siellä saa seisoa ruuhkassa, vaikka missä ajaisi. Varsovaa kun ei oikein pääse ohittamaan mistään kauempaa järkevästi. Joten olimme varautuneet siihen, että Varsovan ohittaminen vie aikaa.
Ensimmäinen pätkä oli isoa moottoritietä ja alkumatka menikin varsin sujuvasti. Seuraava tieosuus oli sitä samaa rakenteilla olevaa tietä, jota ajoimme edellisellä reissulla. Tällä kertaa pääsimme melko sujuvasti koko tieosuuden. Jono kulki tasaiseen tahtiin eteenpäin, välillä viittä kymppiä, mutta suurimman osan aikaa seitsemää kymppiä. Missään ruuhkassa emme tarvinneet seisoskella tällä kertaa. Pissataukoja pidettiin tasaiseen tahtiin ja lopulta Varsovan jälkeen etsimme jälleen ruokapaikan. Varsovassa oli liikennettä, kuten olimme olettaneetkin. Meidän piti sompailla kaistalta toiselle ja pitää vielä huoli, että häntä pysyy perässä. Pääsimme kuitenkin melko sujuvasti Varsovasta ja ajoimme vielä bonuksena tämän EM jalkapallostadionin ohi.
Ruokapaikan metsästys oli sitten taas jo oma lukunsa. Ensimmäinen ravinteli mihin pysähdyimme oli kiinni kokonaan, toisessa ne eivät huolineet korttia ja kolmannesta saimme ruokaa. Ruokalista oli pääosin puolaksi ja venäjäksi, osa ruuista oli käännetty englanniksi. Löysimme kuitenkin listalta jokaiselle jotakin. Vanhemmat tilasivat possua puolalaiseen tapaan. Kun viereiseen pöytään tuli annos, jossa oli vielä possun sorkka kiinni, alkoi jännitys hiipiä rintaan. Mitäköhän sieltä tulee! Puolalaiseen tapaan tehty possu oli kuitenkin ihan leivitetyn leikkeen muodossa. Ja annokset oli kauniisti koristellut :)
Ruuan jälkeen matkaa määränpäähän ei ollut enää paljon. Saavuimme hotelliimme Lomzan kaupunkiin jälleen hyvissä ajoin. Hotelli oli ulkoapäin varsin vakuuttavan näköinen ja parkkipaikka oli hyvin vartioitu. Kun pääsimme hissillä neljänteen kerrokseen meille valkeni totuus. Käytävässä oli jo sellainen jännä ominaishaju. Huoneet olivat melko ahtaita ja hieman tunkkaisia. Ei kuitenkaan mitään siihen edelliseen hotelliin verrattuna. Seinät on päällystetty säkkikankaan näköisellä materiaalilla ja muutenkin sisustus vaikutti varsin neuvostoliittolaiselta sinapin keltaisine verhoineen ja päiväpeittoineen :) Kuitenkin hotelli vaikuttaa olevan kovin suosittu. Hotelliin on tullut meidän saapumisen jälkeen kolme bussilastillista väkeä. Ja yksi busseista on Suomesta. Hauhon liikenteen bussilla saapui hotelliimme Suomalaisseurue.
Aikaa kun oli, lähdimme vanhempien kanssa kävelemään hieman lähiympäristön katuja. Sami jäi koirien kanssa hotellille. Päädyimme jälleen pohtimaan, josko ostaisimme iltapalaksi jotakin. Kauppoja oli, mutta rahaa ei. Rahanvaihtopisteitä oli kuitenkin joka nurkalla ja mepä vaihdettiin hieman euroja zloteiksi, vielä melko hyvällä kurssilla. Ja ostoksille. Ostoskorin sisältö näytti melkolailla samalta kuin tähänkin saakka. Ja paluumatkalla poikkesimme vielä ostamaan jätskit.
Iltapalan jälkeen lähdimme Samin ja koirien kanssa tutkailemaan ympäristöä. Vieressä on kiva puisto ja sieltä päädyimme joen rantaan kävelemään. Lähes joka talossa on kovaääninen vahtikoira. Luojan kiitos koirat ovat kunnollisten aitojen takana. Yksi saksanpaimenkoira meinasi hypätä pienemmän puutekoisen aitansa yli, mutta onneksi välissä oli vielä iso metalliaita! Matkan varrella yksi poika oli pelaamassa jalkapalloa ja huomasi meidän koirat: "Vauuuu!" Poika tuli lähemmäs ja puhui jotain paikallisella kielellä. Poika tajusi, että emme ymmärrä ja elekielellä kerroimme pojalle, että hän voi tulla koiria silittämään. Poika kutsui kaverinsakin silittämään koiria. Muut pojat eivät uskaltaneet silitellä. Yksi poika tuli evässämpylänsä kanssa silittelemään Emiliä ja Emilin katse seurasi sämpylää hyvin tarkasti. Tämä ensimmäinen poika alkoi kovasti kyselemään ja puhumaan puolaksi meille. Sami jutteli hänelle hetken suomeksi ja poika kohautteli olkapäitään ja levitteli käsiään, että hän ei ymmärrä. Kun lähdimme pois koirien kanssa, yksi pojista huuteli perään "goodbye!".
Hotelli tarjosi buffet aamiaisen, joka kuului huoneen hintaan. Valikoima oli monipuolinen ja jokaiselle löytyi jotakin sopivaa. Mutta tällä kertaa jouduimme melkein kilpailemaan aamiaispöydässä. Väkeä oli aamiaisella yhtä aikaa paljon ja yksi tyttö täytti aamiaispöytää ja hoiti samalla respaa. Kiirettä piti. Ei se ruoka kesken taaskaan loppunut. Tänään ohjelmassa Puolasta Puolaan. Jännittävin osuus olisi Varsova. Varsovassa pelataan niitä EM jalkapallokilpailuita ja sen huomaa kyllä koko Puolasta. Edelliseltä reissulta meille vielä jäi Varsovasta se kokemus, että siellä saa seisoa ruuhkassa, vaikka missä ajaisi. Varsovaa kun ei oikein pääse ohittamaan mistään kauempaa järkevästi. Joten olimme varautuneet siihen, että Varsovan ohittaminen vie aikaa.
Ensimmäinen pätkä oli isoa moottoritietä ja alkumatka menikin varsin sujuvasti. Seuraava tieosuus oli sitä samaa rakenteilla olevaa tietä, jota ajoimme edellisellä reissulla. Tällä kertaa pääsimme melko sujuvasti koko tieosuuden. Jono kulki tasaiseen tahtiin eteenpäin, välillä viittä kymppiä, mutta suurimman osan aikaa seitsemää kymppiä. Missään ruuhkassa emme tarvinneet seisoskella tällä kertaa. Pissataukoja pidettiin tasaiseen tahtiin ja lopulta Varsovan jälkeen etsimme jälleen ruokapaikan. Varsovassa oli liikennettä, kuten olimme olettaneetkin. Meidän piti sompailla kaistalta toiselle ja pitää vielä huoli, että häntä pysyy perässä. Pääsimme kuitenkin melko sujuvasti Varsovasta ja ajoimme vielä bonuksena tämän EM jalkapallostadionin ohi.
Ruokapaikan metsästys oli sitten taas jo oma lukunsa. Ensimmäinen ravinteli mihin pysähdyimme oli kiinni kokonaan, toisessa ne eivät huolineet korttia ja kolmannesta saimme ruokaa. Ruokalista oli pääosin puolaksi ja venäjäksi, osa ruuista oli käännetty englanniksi. Löysimme kuitenkin listalta jokaiselle jotakin. Vanhemmat tilasivat possua puolalaiseen tapaan. Kun viereiseen pöytään tuli annos, jossa oli vielä possun sorkka kiinni, alkoi jännitys hiipiä rintaan. Mitäköhän sieltä tulee! Puolalaiseen tapaan tehty possu oli kuitenkin ihan leivitetyn leikkeen muodossa. Ja annokset oli kauniisti koristellut :)
Ruuan jälkeen matkaa määränpäähän ei ollut enää paljon. Saavuimme hotelliimme Lomzan kaupunkiin jälleen hyvissä ajoin. Hotelli oli ulkoapäin varsin vakuuttavan näköinen ja parkkipaikka oli hyvin vartioitu. Kun pääsimme hissillä neljänteen kerrokseen meille valkeni totuus. Käytävässä oli jo sellainen jännä ominaishaju. Huoneet olivat melko ahtaita ja hieman tunkkaisia. Ei kuitenkaan mitään siihen edelliseen hotelliin verrattuna. Seinät on päällystetty säkkikankaan näköisellä materiaalilla ja muutenkin sisustus vaikutti varsin neuvostoliittolaiselta sinapin keltaisine verhoineen ja päiväpeittoineen :) Kuitenkin hotelli vaikuttaa olevan kovin suosittu. Hotelliin on tullut meidän saapumisen jälkeen kolme bussilastillista väkeä. Ja yksi busseista on Suomesta. Hauhon liikenteen bussilla saapui hotelliimme Suomalaisseurue.
Aikaa kun oli, lähdimme vanhempien kanssa kävelemään hieman lähiympäristön katuja. Sami jäi koirien kanssa hotellille. Päädyimme jälleen pohtimaan, josko ostaisimme iltapalaksi jotakin. Kauppoja oli, mutta rahaa ei. Rahanvaihtopisteitä oli kuitenkin joka nurkalla ja mepä vaihdettiin hieman euroja zloteiksi, vielä melko hyvällä kurssilla. Ja ostoksille. Ostoskorin sisältö näytti melkolailla samalta kuin tähänkin saakka. Ja paluumatkalla poikkesimme vielä ostamaan jätskit.
Iltapalan jälkeen lähdimme Samin ja koirien kanssa tutkailemaan ympäristöä. Vieressä on kiva puisto ja sieltä päädyimme joen rantaan kävelemään. Lähes joka talossa on kovaääninen vahtikoira. Luojan kiitos koirat ovat kunnollisten aitojen takana. Yksi saksanpaimenkoira meinasi hypätä pienemmän puutekoisen aitansa yli, mutta onneksi välissä oli vielä iso metalliaita! Matkan varrella yksi poika oli pelaamassa jalkapalloa ja huomasi meidän koirat: "Vauuuu!" Poika tuli lähemmäs ja puhui jotain paikallisella kielellä. Poika tajusi, että emme ymmärrä ja elekielellä kerroimme pojalle, että hän voi tulla koiria silittämään. Poika kutsui kaverinsakin silittämään koiria. Muut pojat eivät uskaltaneet silitellä. Yksi poika tuli evässämpylänsä kanssa silittelemään Emiliä ja Emilin katse seurasi sämpylää hyvin tarkasti. Tämä ensimmäinen poika alkoi kovasti kyselemään ja puhumaan puolaksi meille. Sami jutteli hänelle hetken suomeksi ja poika kohautteli olkapäitään ja levitteli käsiään, että hän ei ymmärrä. Kun lähdimme pois koirien kanssa, yksi pojista huuteli perään "goodbye!".
 |
| Jalkapallostadioni, sen verran, mitä sitä pystyy autosta kaikkien puskien takaa kuvaamaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti