Irlis Matkat: Lepopäivä

Tänään ajattelimme ottaa koirien kanssa rennosti ja kerätä voimia huomista pitkää ajopäivää varten. Aamulla tehtiin mukava kunnon kävelylenkki koirien kanssa leirintäalueen ympäristössä. Täytyyhän tämä korkeanpaikan leiri käyttää hyväkseen. Maastot olivat aivan ihania. Leiripaikkamme on "vuorella" ja täällä menee kauniita pieniä ja rauhallisia metsäteitä keskellä tooooodella korkeiden kuusten. Ja koska kuuset ovat niin korkeita, ei niissä ole alimmaisia oksia ja maastossa näkyy pitkälle eteenpäin.

Korkeanpaikan leiriri tämä todella välillä tuntuu olevankin. Olemme ajelleen erilaisia pieniä mutkaisia serpentiiniteitä ylös ja alas. Paine-erot tuntuvat välillä korvissa ja korvat paukkuen ajamme taas eteenpäin. Tiet ovat oikeastaan aika pelottavia. Eilen kun palasimme takaisin leiripaikalle pimeässä ja Sami ajoi noita serpentiiniteitä, meni tämäkin tyttö hetkeksi hiljaiseksi kun täytyi keskittyä pitämään penkistä kiinni ja pelkäämään. Tänään kun itse ajelin samaisia tieitä täytyy tunnustaa, että vähän pelotti välillä kuskin paikallakin. Paikalliset ajavat hirmuista vauhtia ja kyliä tulee ja kyliä menee, risteykset ovat merkillisiä välillä. Toisinaan ajamme aivan keskellä jotakin asutusaluetta ja yhtäkkiä olemme keskellä ei mitään! Teiden kunto ei päätä huimaa, mutta suurin pettymys oli Tsekin moottoritiet. Me vielä maksoimme vignetin, jotta saamme ajella ihan luvan kanssa pitkin moottoriteitä, ja ne ovat ihan kamalassa kunnossa! Tähän mennessä Tsekeistä on löytynyt matkamme huonoimmat tiet jos Puolasta löytyi hulluimmat kuljettajat!

Sami käski kirjoittaa: "Ainiin, piti vielä kertoa meidän ruokapaikasta." Ajattelimme mennä tosiaan johonkin ravintolaan jossakin pikkukylässä syömään. Noita ravintoloita kun on kuitenkin joka kulmalla. Navigaattori opasti meitä yhteen, jonka ohi ajoin ja päädyimme sitten muutaman sadan metrin päähän seuraavaan. Menimme sisään ja paikka vaikutti sellaiselta vähän pubin tyyppiseltä ratkaisulta. Kysyimme tiskin takana seisovalta mieheltä puhuuko hän englantia ja kuulemmä vähän puhuu. Hän parhaan taitonsa mukaan käänsi meille ruokalistaa ja löysimme listalta sopivaa syötävää. Menimme pöytään, jonka valitseminen oli hieman haastavaa, joska kaikki pöydät olivat jotenkin epäsiistejä. Kaikissa pöydissä oli likaiset vihreät, pelipöytää muistuttavat pöytäliinat. Ja täällä saa ilmeisesi ravintoloissa tupakoida, koska pöydissä oli tuhkakupit ja ilmassa leijaili hieman tunkkainen sisällä poltetun tupakan haju. Mietin jo ääneen, että käyköhän täällä ketään syömässä? Kuinkahan tuoretta tavaraa näiden ruoka on? Ja minkähänlaisen konjakkihömpsyn sitä tarvii tämän sapuskan jälkeen? Ruoka tuli, annos oli siisti ja maistui todella hyvälle. Onneksi oma annokseni tuupattu täyteen valkosipulia, eiköhän se tapa pienemmät pöpöt ;) Nyt ollaan sitten valmiita kohti eksoottisempia ruokakokeiluja. Eiköhän noista ruokakokemuksista tule jossain kohtaa lisää ihan kuvien kanssa.