Irlis Matkat: Huh hellettä!

04.00 soittaa kello. Jep, ajopäivä edessä, nopeat aamutoimet ja auton rattiin. Niin, täällä etelän maissa tosiaan on melko pimeää ulkoilla koirien kanssa, ilman otsalamppua tms. Leirintäalueen ympäristössä on hyvät ulkoilumaastot, mutta vähän valoa. Säkkipimeässä metsäpolulla liikkuminen oli hieman haastavaa tälläkin kertaa. Auto starttaa auringon nousun aikoihin ja keula on kohti Kroatiaa.

Reittimme kulki Tsekeistä Itävaltaan, mistä muuten taas löysimme liikenneruuhkan. Onneksi Itävallassa oli äärimmäiset hyvät tiet ajaa. Moottoritiet olivat pääsääntöisesti kolme kaistaisia ja 8€ vignetillä kelpasi ajella hiljaisia ja nopeita moottoriteitä. Joskin tiukat mutkat toivat taas hieman omaa maustettaan ajamiseen. Maa numero 7: Slovenia, pieni läpikulku maa, jonka ohittamiseen ei pitäisi kulua paljonkaan aikaa. Halusimme kuitenkin välttää Sloveniassa moottoritietä, koska moottoritie vignetti oli niin kallis, emmekä voi hyödyntää sitä edes takaisin tullessa (niinkuin Tsekin ja Itävallan vignettejä). Arvaahan sen, eihän se taas sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Kaikenkaikkiaan Slovenian ohittamiseen kului pari tuntia aikaa.

Tosin pysähdyimme syömässä matkalla. Ensimmäinen ravintola johon menimme oli pelkkä keittoravintola, joten siirryimme eteenpäin. Seuraava ravintola näytti siistiltä, mutta tarjoilija ei puhunut englantia, ainoastaan saksaa. No enpä ole koskaan joutunut saksaksi tilaamaan ravintolassa. Nyt sitten yritin auttavalla saksalla saada meille sapuskat. Onnistuihan se tietenkin, ihan koko ruokalistaa ei pystynyt edes englanniksi ymmärtämään. Mutta ruokaa saatiin. Ravintola saattoi olla reissumme tähän mennessä siistein ja tyylikkäin, mutta siellä Tsekin kulmakuppilassa oli silti paremmat ruuat.

Matka jatkuu. Päädyimme ensimmäiselle tulliasemalle Kroatian rajalla. Siellä esiteltiin passeja ja tottakai tullimiehet halusivat katsoa autoon, kun ollaan pakettiautolla liikenteessä. Tullimies oli oikein mukava ja kyseli minne ollaan menossa, vilkaisi autoon ja toivotti hyvää matkaa. Taas oltiin liikkeellä. Kroatiassa moottoritiemaksut määräytyvät sen mukaan, mitä ajaa. Moottoritielle tullessa siis napattiin lippu automaatista ja poistuessa maksettiin ajettujen kilometrien mukaan. Sitä kun pääsee vauhtiin, niin ei malta pysähtyä. Itselleen täytyy oikein muistuttaa, että ottaa välillä koiria jaloittelemaan. Koirat ovat niin rauhassa autossa, että niitä tuskin huomaa. Koirilla on vettä kokoajan saatavilla ja ilmastointi pelaa. Tänään joutui kuitenkin kiinnittämään enemmän huomiota myös koirien lämpötilaan. Jo Itävallassa oli lämmintä, mutta saavuimme kesään, Kroatiaan. Parhaimmillaan lämpötila ulkona hipoi hellelukemia!! Kroatiassa etenkin huomasi lämpötilojen vaihtelevan kovasti sen mukaan kuinka korkealla vuoristossa olimme. Mutta vau näitä Kroatian maisemia. Välillä on aivan henkeäsalpaavan kaunista maisemaa ja toisinaan melko tylsää kivikkoa. No kattelkaa kuvista, niitä tuli otettua.

Saavuimme majapaikkaamme Zadariin. Apartementoksen isäntä Damir, oli erittäin mukava ja huomaavainen. Ja mikä kämppä! Todella 100 neliötä kaunista asuntoa: kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö, tilava eteinen ja wc aivan Adrianmeren rannalla! Eikä ole hinnalla pilattu ;) Palvelukin on ensiluokkaista. Huoneeseen oli tuotu juomat, hedelmät kahvit ja teet valmiiksi. Ja pysäköintipalvelukin kuuluu hintaan :D Meidän auto ei nyt ole tehty ihan näitä Zadarin pikkukujia ajatellen. Ajoimme auton parkkiin talon pihaan, joo, se tuntui hieman ahtaalta. Kun olimme lähdössä kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita, jouduimme hieman tekemään töitä, jotta saisimme auton pois pihasta. Damir oli edelleen paikan päällä ja tarjoutui ajamaan auton pois pihasta. Minun ja Samin opastuksella, Damir sai auton käännettyä pihasta pois. Auto olkoon jatkossa kadun varressa.

Lähiympäristössä ei ole tosin koirille oikein hyviä kävelymaastoja. Ensimmäisen kerran kun jalkauduimme koirien kanssa Zadarin kaduille, löi ohi ajava auto liinat kiinni, avasi ikkunan ja ryhtyi houkuttelemaan meidän koiria autoonsa :) Takana oleva auto meinasi törmätä tähän höpöttävän leidin autoon ja paineli ystävällisesti muutaman kerran torvea ennenkuin kaasutteli ohi. Huomenna lähdetään sitten tutkiskelemaan meren rantaa koirien kanssa. Jos Damiriin on uskominen, siellä on hyvä kävellä koirien kanssa.

Illalla grillasimme parvekkeella ja katselimme laivoja merellä. Voi tätä elämää :)