Irlis Matkat: Jumissa Puolassa

Matkapäivät vaikuttavat säiden puolesta matkivan toisiaan. Rauhaisassa majapaikassa Puolan keskellä ei mitään heräsimme siis sateen ropinaan. Aamukävely aloitettiin jo valitettavan perinteikkäällä kissajahdilla. Kulkukissoja ja koiria tuntuu olevan joka nurkan takana ja erityisesti kissat saavat meidän koirien huomion. Äkkiä esiin singonnut kissa, yllätti meidät kaikki, eikä vähiten Samia. Kissan perään sekunnin sadasosassa ryntäilevät Awa ja Emil saavat hämmentyneeseen taluttajaan vauhtia... Vauhti tyssäsi kyllä pihasyreeniin, mutta toinen remmeistä lipesi kädestä ja niin se Emil treenasi hieman kissan kanssa kisoihin. Poika tuli onneksi kutsusta takaisin ja selvisimme kaikki säikähdyksellä!

Hotellin aamiainen oli myös melko mielenkiintoinen kokemus. Menimme aamiaiselle, johon oli katettu kahvit, teet, mehut ja kaksi kupillista muroja, pöydässä oli leipäkori. Siinä muroja pupeltaessa mietimme, kuinkahan tällä aamiaisella pärjää pitkälle päivään. Hetken päästä pöytään kannettiin leivän pääliset ja kun ne olimme saaneet ahmaistua, tuotiin vielä munakas. No tällä eväällä jaksoikin sitten jo pitkälle.

Tavoitteena oli siis päästä Tsekkeihin. Ajoaikaa oli jotain 8-9 tuntia suunnitelmissa. Ensimmäinen mutka (hyvin hauskaa!) tuli matkaan Varsovan kohdalla. Varsovassa oli joku perinteinen puoli kymmenen ruuhka ja ajattelimme mennä toista reittiä, kuin mikä oli suunniteltu. Huomasimme äkkiä, että kaikki tiet Varsovasta pois olivat poikki, kunnostuksen alla. Onneksi olimme ostaneet ihan paperikartan ja löysimme kartan ja navigaattorin yhteistyöllä pois Varsovasta. Mutta tosiaan tie oli kunnostuksen alla ja lähes koko matkan saimme ajaa hissun kissun rekkaletkassa. Jossain kohtaa jono seisoi lähes paikoillaan. Jonotimme tunnin, mutta nyt tämä käy mielenkiintoiseksi. Seisovaa jonoa oli siis kilometrikaupalla ja odottelimme vastaantulevia saapuvaksi, kun joku älypää ajoi tuhatta ja sataa koko letkan ohi. Jonosta ajoi yksi auto tielle ja esti ohituksen. Ohittava auto yritti peruuttaa ja mennä toista kautta ohi, mutta jonosta tullut auto blokkasi sen matkan saman tien. Ohittavan auton kuljettaa kävi avautumassa toiselle autolle ja molemmat palasivat lopulta kiltisti jonoon. Jono seisoi tosiaan siistä syystä, että edessä nostettiin rekkaa ojasta, joten turha siinä oli hötkyillä.

Seuraava mutka tuli matkaan sitten vähän myöhemmin, kun maantie, jota oli tarkoitus ajaa vaan loppui. Navigaattori yritti ajattaa meitä sitkeästi ja itsepintaisesti tielle, joka oli kokonaan pois käytöstä! Päädyimme erilaisille pikkuteille ja lukuisiin pieniin kyliin ja kaupunkeihin ties mikä senkin kaupungin konsonantteja täynnä oleva nimi oli, jota veivattiin ympäri ja ympäri. Mutta, onneksi oli se paperikartta ja kahdet silmät. Lopulta päädyimme ajamaan typötyhjällä moottoritiellä. Ihan vähän oli sellainen tunne, että ollaan jotenkin väärässä paikassa. Mutta tulihan se tuttu kyltti, jossa Tsekin rajalle menevä tie päättyy. Siis oi mai gaad mä en taas niin kestä, joka ikinen tie, joka vie Tsekin rajalle on suljettu?! Jotenkin oli hetken jo aika toivoton olo, että me ei päästä ikinä Puolasta pois! Tähän aikaan meidän piti olla perillä jo majapaikassa, mutta edelleen etsittiin tietä Tsekin rajalle.

Siinä me sitten lopulta oltiin ostamassa moottoritietarraa (tällä kertaa). Ja hupsis, ennen kuin huomattiinkaan tienviitat näyttivät erilaisilta ja taidettiin olla Tsekeissä! Ja voi niitä ihania vuoristomaisemia! Ihan viime hetkellä, ennen kuin leirintäalueen respa meni kiinni, pääsimme perille. Ja nyt on juuri niin suomalainen olo olla Finlandia-mökissä ihan perus mökki fasiliteeteilla.